keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Luonnonkukat puutarhassa: Rantakukka

Siirsin kaksi kesää sitten pehkon rantakukkaa (Lythrum salicaria) pihaamme. Nyt se tuntuu kotiutuneen täysin ja kukkii komeasti.

Rantakukka kukkii saaressamme ojissa ja rannan kosteikossa. Se tuntuu
viihtyvän hyvin myös melko aurinkoisessa kukkapenkissämme. 
Kukkapenkissä rantakukan taustalla kukkivat valkoiset ukonkellot. Sen suuremmin suunnittelematta näistä syntyi erittäin onnistunut yhdistelmä. Niiden välissä on vuorikaunokkia, joka täydentää raikasta väriyhdistelmää.

Luontoportin mukaan näyttävimmät kasvustot koristavat loppukesästä lintujärvien ja lokkiyhdyskuntien liepeitä, missä vesilintujen tepastelu ja runsas typpilannoitus ovat luoneet rantakukalle loistavat olosuhteet.






keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Valkoinen lehtosinilatva

Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) kuuluu pihamme omapäisiin leviäjiin. Sen taimia löytyy milloin mistäkin. Ne ovat saaneet kasvaa kasvimaallakin kauniiden lehtiensä ja pitkän kukintansa takia.

Tänä kesänä kasvimaalla odotti iloinen yllätys: lehtosinilatvan harvinainen valkoinen versio.


Valkea lehtosinilatva hohtaa iltavalossa.

Luontoportin tietojen mukaan on mahdollista, että lehtosinilatva on levinnyt omin avuin Suomeen jo ennen ihmisen aikaa. Jääkauden jälkeisten lämpökausien kerrostumista on nimittäin löytynyt lajin siitepölyä.


Viime päivien loputtomat sateet rötkäyttivät osan lehtosinilatvojen kukkavarrsista pitkin maata. Puutarhatuoli toimii nyt niiden tukena. Valkea yksilö on parasta merkitä heti huomenna, jotta saan sen siemenet talteen.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Pieni niittyni

Pari vuotta sitten aloitin kaivon vieressä olevan pienen nurmikkokaistaleen muuttamisen niittymäiseksi kasvustoksi. Nyt sitä voi jo esitellä.

Ukkomansikka on ärhäkkä leviämään.
Huomaan, että kasvivalikoimassa on otettu huomioon sukupuolinäkökulmakin: on ukkomansikkaa ja akankaalia. Niille seuraa tekevät puna-ailakit, kurjenmiekat, kurjenpolvet, pikkutalvio, kuunliljat ja saniaiset. Joukossa sinnittelee pari paratiisililjaakin.

Tiiviis kasvusto ja nollatoleranssi ovat saaneet vuohenputken kuriin. Sama operaatio on tiedossa kuvan ylänurkassa olevan istutusalueen yläpuolella. Siellä on jo valmiiksi paljon akankaalia, mutta alue tursuaa vuohenputkea ja kirsikkapuiden vesoja.

Akankaali on häikäisevän värinen.

Uudelle niitylle taitaa päästä myös uusi suosikkini tuikki (Amsonia ciliata). Sen hennon siniset kukat tuikkivat metsäpuutarhaan sopivasti. Tuikki on vajaassa kahdessa vuodessa runsastunut mukavasti.


Tänä kesänä se kukkii upeasti ja näyttää täyttävän lupauksen pitkästä kukinnasta. Kostea ja viileä kesä ovat varmasti edesauttaneet kukintaa. Mikä parasta, lehtokotilot eivät näytä välittävän tuikista.