keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Siperiankurjenmiekkojen aika

Jaoin toissa syksynä pöheiköksi kasvaneet siperiankurjenmiekat. Viime kesänä ne eivät viitsineet kukkia, mutta nyt on toisin. Siperiankurjenmiekat ovat olleet tällä pihalla ties kuinka kauan, luultavasti paljon pidempään kuin meidän 17 kesäämme.



Keski- ja itäisessä Euroopassa luonnonvaraisena kasvava siperiankurjenmiekka on helppohoitoinen ja erittäin talvenkestävä.



Meidän pihassamme kasvaa kolmea eri sinisen sävyistä siperiankurjenmiekkaa. Vaalein on kuin kalvakkaan talvipäivän sinertävä lumi, keskimmäinen hennon vaaleansininen ja runsaimmin kukkiva se tavallisin sininen.




Muutama kurjenmiekka noussee niittymäiseksi muuttuneeseen kukkapenkkiin. Tällä hetkellä sitä kuitenkin hallitsevat villisti levittäytyvät puna-ailakit ja vuorikaunokit.







keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Kesä kiirehtii

Kesä kulkee kuin hyppelehtien hetkestä toiseen, kiire on kova. Varjoisissa paikoissa näkyy vielä kukkivia valkovuokkoja, mutta alapihan aurinkoisimmassa paikassa juhannusruusut jo työntävät valkeita kukkiaan.

Puutarhan uhkea kuningatar on tämä syvänpunainen tulppaani, jonka nimestä ei ole tietoakaan. Säästän yleensä sipulikukkien pakkaukset, merkitsen niihin istutusajan ja kasvupaikan. Nämä lienevät taimimyymälän alennuskorista suoraan pussiin poimittuja - siinä vaiheessa puutarhuri luottaa muistiinsa, vaikka kokemus sanoo täysin toista.



Kestosuosikkini 'Spring Green' kukkii talon toisessa päässä. Se on hyvä kaveri kotkansiipien ja kukkivan karhunlaukan kanssa.



Juhannusruusut eivät aikoihin ole kukkineet nimensä mukaiseen aikaan, mutta kesäkuun ensimmäinen on kyllä ennätys ainakin meidän pihallamme.



Alapihalla kukkivat yön kuningattaret. 'Queen of Night' on ehdoton suosikkini, joka jatkaa tulppaanikautta. Tänä vuonna sille tekevät seuraa vuorikaunokit ja puna-ailakit.



Idänunikotkin jo valmistautuvat pullauttamaan nuppunsa auki.



Kotkansiipien ja töyhtöangervojen katveessa kukkivat lemmikit ja vaahteran alla alaskankleitoniat.









perjantai 27. toukokuuta 2016

Puutarhurin majapaikka Haapsalussa

Kaunis ja persoonallinen majapaikkamme Haapsalussa, Beguta's guesthouse sopii kasvi-ihmiselle. Viehättävän kasvisravintolan lisäksi talossa on pienen pieni kukkakauppa, ja omistajan kasviaiheiset installaatiot ravintolassa ja majoituskerroksen aulassa ovat hykerryttävän hienoja. 

Pieni ravintola tarjoaa kasvisruokaa. 
Kultaköynnös kiipeilee kuin viidakossa. 





Kukkakauppiaan käden jälki näkyy myös ulkopöydissä.


Miksiköhän meillä näkyy niin harvoin kielokimppuja? 
Olen lukenut joskus virolaisesta sisustuslevystä, jota tehdään järviruo'on oljesta. Nyt näin sellaisen käytössä ja haluaisin heti kokeilla meillä. Suiston ruovikossa on tänä vuonna ollut harvinaisen upeat oljet, kun aurinko on haalistanut ne hohtavan kellanvaaleiksi.




Begutan majatalo löytyy Haapsalun vanhasta kaupungista osoitteesta Kalda 4. Beguta löytyy myös Airbnb-palvelusta.

Sen naapurissa on haapsalulaisen kuvataiteilija Epp Marian galleria. Puutarhurisarjaan sopii hyvin uniikki pesupöytä.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Türin kukkamarkkinoilla omalla autolla

Kuusi vuotta sitten aloitin urani Baltian kukkamarkkinoiden kävijänä juuri Türissä. Tänä vuonna päätimme siskoni kanssa jättää ryhmämatkailun väliin ja lähteä omalle matkalle.

Se oli onnistunut ratkaisu. Saimme pysähdellä jokaisen haikaranpesän kohdalla, tutkia teiden varsien kasvustoja ja kurkistella pihoihin mielin määrin.

Kivistikin kärhötalo oli näyttävästi mukana. Mukaan tarttui vahvistusta talvesta kärsineelle Romantikalle
ja pari uutta kärhöä. 
Suorinta tietä Tallinnasta olisimme varmaan olleet perillä Türissä noin puolessatoista tunnissa. Nyt meni pari tuntia, kun ajelimme välillä pieniä teitä ja matkan varrelle osui kahdeksan kilometrin pätkä tietyötä.

Perille löysimme ongelmitta - suoraan tapahtuman parkkipaikalla, ja ensimmäiseksi näimme bussimatkoilta tutun Pohjolan Matkojen mainion Eppu-kuskin. Suomalaisia busseja oli perjantaina pitkä rivi.

Tulppaaneita oli tarjolla monella oman pihan tuotteita myyneellä.
Myös metsätulppaaneja ja kasvitieteellisiä tulppaaneja löytyi usealta myyjältä. 

Eksoottisin hankintani oli inkarvillea. 

Pari tuntia markkinoilla riitti, sillä halusimme jatkaa matkaa pikkuteitä pitkin Haapsaluun yöksi. Pienten teiden valtteina ovat vilahdukset kylien elämään, kurkistukset taajamien pihoihin ja yllättävät kohtaamiset luonnon kanssa.

Saku valdissa muutaman minuutin sisällä näimme ensin kurkiparin pellolla, sitten toisella puolella tietä haikaran. Hetken päästä iso kettu kiisi pellolta tien poikki ja seuraavan kurvin takana kurkisteli metsäkauris.


Värien ilotulitusta oli niin tulppaaneissa ...

... kuin kastelukannuissa. 
Markkinoilla on runsaasti myös ruokatarjontaa kuten kuivattua kalaa, leipää, tuoresuolattuja kurkkuja ja muita herkkuja.



Väriä riitti matkan varrella. Voikukat kultasivat pellot ja hedelmäpuut olivat kaikkialla täydessä kukassa. Toukokuu on uskomattoman kaunista aikaa niin Keski-Virossa kuin muuallakin. 

maanantai 9. toukokuuta 2016

Lehtokotilot kannattaa kerätä NYT

Viikon ajan ehdin elätellä toiveikkaita ajatuksia lehtokotiloiden jonkin asteisesta tuhosta tammikuun paukkupakkasten aikana. Turhaan. Nyt niitä mönkii esiin valtavia määriä maan alta, perennoiden tyven sopukoista, risukasoista, maahan jääneiden lehtien alta.

Nyt jos koskaan on aika kerätä niitä ja harrastaa kaikkia puutarhurin käytössä olevia joukkotuhonnan keinoja. Lehtokotiloilla ei ole luontaisia vihollisia.


Tiivis kasvusto ja terassin reunalauta ovat kuin viiden tähden hotelli lehtokotiloille. 

Ensimmäiseksi kannattaa tarkistaa kalkinsuosijoiden kuten taponlehden, rotkolemmikin, rohtoraunioyrtin ja vuorikaunokkien tyvet. Tuuhea taponlehtikasvusto on mitä mainioin paikka kotiloiden talvehtia. Otin sunnuntaina käteeni metalliharavan ja kampasin sillä raa'asti kukkapenkin taponlehtireunuksen todella tarkkaan. Jälki oli rajua, mutta sillä tavalla sain puhdistettua melko hyvin ainakin tämän kohdan.

Taponlehdet kannattaa käsitellä nopeasti ennen kuin uudet lehdet alkavat kasvaa.


Kuvan Ferramol-rakeista osa on paakkuuntunut, kun kerään välillä kotiloita rakeilla täytettyyn avoimeen purkkiin.
Sieltä ne kömpivät pois ja vetäytyvät jonnekin päättämään päivänsä. 


Löytyneet yksilöt päätyvät tulikuumaan veteen. Olen huomannut, että korkilliset maito- ja jogurttipurkit ovat kätevä keräysastia. Teen purkin alakulmiin reiät, kun vesi on jäähtynyt, jotta ne kuivuvat. Tarkoitus on tehdä kunnon rovio ja polttaa purkit sisältöineen heti kun tulee sade.

Pahimpiin paikkoihin laitan Ferramol-rakeita. Tällainen kuiva kevään aloitus on hyvä hetkin senkin käyttöön. Meidän rehevällä pihallamme yökaste on myöhemmin niin voimakas, että rakeet liukenevat liian nopeasti.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Orvokit pääsivät pannasta

Monen monta vuotta olen sinnikkäästi vastustanut orvokkien houkutusta keväällä ja ajatellut, että niiden aika on vasta silloin kun niitä kasvaa luontaisesti. Enhän halua syödä runebergintorttujakaan jouluna tai muita kausiherkkuja väärään aikaan.

Tänä keväänä puutarhurin mieli oli kypsynyt muutokselle, ja taimikaupasta lähti kotiin perunanarsissien ja helmililjojen kavereiksi orvokkeja.

Siellä ne nyt kurkkivat iloisina harmaiden ruukkujen laidoilla. Yhtään ei kaduta mielenmuutos.







sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Pistokkaita perinnepelargonioista ja indigoa omasta maasta

Ystäväni saivat kesäpaikkansa mukana valtavat ruukut vanhoja pelargonioita, joita he eivät voineet pitää. Osa niistä siirtyi meille ja on talvehtinut kohtuullisen hyvin ja runsastunut keväästä toiseen.

Leikkelin eilen ensimmäiset pistokkaat korallinpunaisesta pelargoniasta.

Pistokkaat saivat heti ulkoilmakaraisun, kun en malttanut pysytellä sisätiloissa istuttamassa.

Tavoite on tämä. Emokasvi muutama kesä sitten nautti auringosta traktorikatoksen alla.
Kun vauhtiin pääsin, kylvin saman tien indigovärjääminen haaveissa väritatarta. Meillä on Porvoossa ryhmä indigovärjäämisestä innostuneita. Kasvatimme jo viime kesänä väritatarta, mutta kukaan ei tainnut ehtiä tehdä värjäyskokeiluja. Kuivatut lehdet odottavat yhteistä ponnistusta.

Viime kesänä sain valmiit taimet, joita kohtelin kaltoin. Kylmä alkukesä ei sekään ollut niille hyväksi. Nyt yritän kasvattaa indigokasvit siemenestä ja pitää niistä parempaa huolta.

Chiba 10/2015 valmiina lähtöön.