maanantai 5. tammikuuta 2015

Peili tuo uuden ulottuvuuden puutarhamaisemaan

Tänään postilaatikkoon putkahtaneessa Kotipuutarha-lehdessä on yhtenä maiseman rakentamisen vinkkinä kiinnittää suuri peili liiterin seinään.

Minulle peilin mahdollisuudet maiseman tekijänä valkenivat marraskuussa Nepalissa, kun yövyin Dwarika's Resort Dhulikhelissa Kathmandun itäpuolella.


Tämä peili heijastaa komeasti pitkän pätkän Himalajan huippuja. Tunne oli
huikea, kun olin juuri kääntänyt niille selkänsä ja samassa ne olivat edessäni.

Nettisivuillaan Dwarika's kertoo olevansa kokonaisvaltainen lifestyle-lomakohde, jonka taustalla on ikivanha Himalajan kulttuuriperintö. Paikallisista materiaaleista pieteetillä rakennetut majoitus-, lepo-, hoito- ja ruokailutilat asettuvat kauniisti metsäisen kukkulan rinteelle.

Tämä peili oli porrastasanteella, ja kuva on  otettu muutaman askelman alempaa.
Dwarika's tarjosi silmänruokaa joka nurkalla - ja ideoita sovellettavaksi niin puutarhassa kuin sisustuksessa. Perinteisiä esineitä ja muotokieltä oli käytetty taitavan modernisti.

Me viehätyimme polun keskellä kasvavista puista.

Samoja kiviä on käytetty kylpyhuoneiden lattiamateriaalina. Jalkapohjaterapiaa
aamupesun yhteydessä? Tätä idea Suomen oloissa voisi soveltaa mökillä.  
Nepalilainen ruukkuperinne on rikas. 

Lepopaikkoja oli joka puolella puutarhaa. Tältä lavitsalta saattoi katsella
Himalajan huippuja uima-altaan takana. 

Ravintolan sivupöytä.

Joulutähti kelluu.

torstai 1. tammikuuta 2015

Keltakiurunkannus kukki kesän, kukki syksyn

Viime vuosi oli tälle puutarhurille niin kiireistä aikaa, ettei blogi juurikaan elänyt. Kesän ahkerimmasta kukkijasta oli tarkoitus kirjoittaa jo syyskuussa lopussa, kun se vielä kukki täyttä päätä.



Keltakiurunkannus, Pseudofumaria lutea (L.) Borkh, viihtyy puolivarjossa lehtomaisissa kasvupaikoissa. Siis kuin tehty meidän pihalle.

Lajituntemuksen oppimisympäristö Pinkan mukaan se kärsii siirtelystä ja jakamisesta eikä siedä talvimärkyyttä. Meillä se ei ainakaan ensimmäisenä kesänään näyttänyt piittaavaan siitä, että irrotimme sen juuriltaan ystäväni pihalta ja siirsimme meille.

Keltakiurunkannus jaksoi kukkia koko kesän ja muistelen sen olleen kukassa vielä lokakuun puolellakin.

Pinkan mukaan se levittäytyy itsestään siemenistä. Näen jo pihan peittyvän keltaiseen mattoon.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Puutarhakauden fiaskot

Tänä kesänä puutarha on saanut selvitä paljolti omillaan. Siellä vietetty aika on kulunut pääasiassa lehtokotiloita keräten. Liian vähän sitäkin, kuten daaliakuvasta näkyy.

Jostain syystä lakastuva daalia vetää puoleensa lehtokotiloita kuin magneetti.
Hyötytarhan kasvulavat ovat täyttyneet ison koivun hiusjuurista, jotka imevät kaiken kosteuden kasvualustasta. Hirveästi en viitsinyt kastellakaan, kun olemme pelkän rengaskaivon varassa. Niinpä pinaattien kasvatus ei onnistunut.

Saanko esitellä, kasvimaan suurin pinaatti.
Sieltä täältä reissujen varrelta matkaan on tarttunut muutama uusi kasvi. Niistä istuttamatta on Mustilan magnolia, ystävän naapurilta saatu sinipiikkiputki ja avoimien puutarhojen päivänä Pokrovan luostarista ostettu huiskunauhus.

Huiskunauhus näyttää pärjäävän hyvin taimiruukussakin.
Huomenna sekin pääsee vihdoin oikealle kasvupaikalle. 


lauantai 23. elokuuta 2014

Luonnonkukat puutarhassa: Mesiangervo

Ruusukasveihin kuuluva mesiangervo (Filipendula ulmaria) viihtyy kosteilla ja multavilla mailla. Eipä ihme, että puutarhaan vesijättömaalta hivuttautuneet yksilöt ovat niin komeita.

Mesiangervo kukkii kesä-elokuussa.
Mesiangervo päihittää kukinta-ajan pituudessa monet jalostetut kukkijat. Luontoportin mukaan kasvin varttuminen kukkimisikään kestää 9 - 10 vuotta, joten tämä yksilö on kerännyt voimiaan jo pitkään. Muistan viime kesänä katselleeni lehtiruusuketta ja ajatelleeni sen kitkemistä. Onneksi en kitkenyt.

Vahva varsi kestää ukkoskuurojen paineet ja kukat keräävät pölyttäjähyönteisiä. 

Mesiangervon aromikkaita kukkia on Luontoportin mukaan käytetty viinin, oluen, sahdin ja siman mausteena. Teeaineksena niihin kannattaa suhtautua varovaisesti, sillä kukat sisältävät salisyylihappoa. 



keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Luonnonkukat puutarhassa: Rantakukka

Siirsin kaksi kesää sitten pehkon rantakukkaa (Lythrum salicaria) pihaamme. Nyt se tuntuu kotiutuneen täysin ja kukkii komeasti.

Rantakukka kukkii saaressamme ojissa ja rannan kosteikossa. Se tuntuu
viihtyvän hyvin myös melko aurinkoisessa kukkapenkissämme. 
Kukkapenkissä rantakukan taustalla kukkivat valkoiset ukonkellot. Sen suuremmin suunnittelematta näistä syntyi erittäin onnistunut yhdistelmä. Niiden välissä on vuorikaunokkia, joka täydentää raikasta väriyhdistelmää.

Luontoportin mukaan näyttävimmät kasvustot koristavat loppukesästä lintujärvien ja lokkiyhdyskuntien liepeitä, missä vesilintujen tepastelu ja runsas typpilannoitus ovat luoneet rantakukalle loistavat olosuhteet.






keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Valkoinen lehtosinilatva

Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) kuuluu pihamme omapäisiin leviäjiin. Sen taimia löytyy milloin mistäkin. Ne ovat saaneet kasvaa kasvimaallakin kauniiden lehtiensä ja pitkän kukintansa takia.

Tänä kesänä kasvimaalla odotti iloinen yllätys: lehtosinilatvan harvinainen valkoinen versio.


Valkea lehtosinilatva hohtaa iltavalossa.

Luontoportin tietojen mukaan on mahdollista, että lehtosinilatva on levinnyt omin avuin Suomeen jo ennen ihmisen aikaa. Jääkauden jälkeisten lämpökausien kerrostumista on nimittäin löytynyt lajin siitepölyä.


Viime päivien loputtomat sateet rötkäyttivät osan lehtosinilatvojen kukkavarrsista pitkin maata. Puutarhatuoli toimii nyt niiden tukena. Valkea yksilö on parasta merkitä heti huomenna, jotta saan sen siemenet talteen.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Pieni niittyni

Pari vuotta sitten aloitin kaivon vieressä olevan pienen nurmikkokaistaleen muuttamisen niittymäiseksi kasvustoksi. Nyt sitä voi jo esitellä.

Ukkomansikka on ärhäkkä leviämään.
Huomaan, että kasvivalikoimassa on otettu huomioon sukupuolinäkökulmakin: on ukkomansikkaa ja akankaalia. Niille seuraa tekevät puna-ailakit, kurjenmiekat, kurjenpolvet, pikkutalvio, kuunliljat ja saniaiset. Joukossa sinnittelee pari paratiisililjaakin.

Tiiviis kasvusto ja nollatoleranssi ovat saaneet vuohenputken kuriin. Sama operaatio on tiedossa kuvan ylänurkassa olevan istutusalueen yläpuolella. Siellä on jo valmiiksi paljon akankaalia, mutta alue tursuaa vuohenputkea ja kirsikkapuiden vesoja.

Akankaali on häikäisevän värinen.

Uudelle niitylle taitaa päästä myös uusi suosikkini tuikki (Amsonia ciliata). Sen hennon siniset kukat tuikkivat metsäpuutarhaan sopivasti. Tuikki on vajaassa kahdessa vuodessa runsastunut mukavasti.


Tänä kesänä se kukkii upeasti ja näyttää täyttävän lupauksen pitkästä kukinnasta. Kostea ja viileä kesä ovat varmasti edesauttaneet kukintaa. Mikä parasta, lehtokotilot eivät näytä välittävän tuikista.