perjantai 29. toukokuuta 2015

Tulppaaniterapiaa

Kevään kukkaloisto hehkuu entistä voimakkaammin alapihan pyöreässä penkissä. Olen istuttanut sinne jo useana syksynä Triumph-tulppaanisekoituksen. Nyt sitä täydentävät tummanpuhuvat 'Queen of Night' -tulppaanit.



Suomen kevät tekee niin pitkään tuloaan, eikä luonnossa ole voimakkaita värejä, joten minä teen oman väriterapiani tulppaaneilla. Siellä ne hehkuvat vihreän keskellä nytkin, kun ilta alkaa hieman hämärtää.





Joukossa on myös vihreäraitaisia pinkkejä kaunottaria, joiden nimi on kadoksissa.




Tämän kasvukauden tavoitteena on oppia muistamaan sipulikukkieni nimet - tai ainakin kirjoittamaan ne muistiin. Nyt kirjanpitona ovat tuotepakkausten kuvat, joiden taakse olen sentään kirjoittanut istutuspaikan.

Viherpihassa on hyvä tulppaanien lajikeryhmien kuvaus.


torstai 28. toukokuuta 2015

Erittäin hyvä - ellei täydellinen

Pari kesää sitten perustamani kukkaistutus palkitsee nyt puutarhurin. Ystävien pihoilta saadut kaukasiantädyke (Veronica filiformis), esikot, vuokot ja viime syksynä istutetut Ice King -narsissit ovat juuri nyt parhaimmillaan - ja pörheimmillään. 



Ice kingeille tekevät seuraa myös hämyvuokot ja sinikämmenet.




Valittamista ei ole myöskään akankaalin, kevätkaihonkukan ja helmililjojen yhdistelmässä.


Viime syksynä istutettu yksirunkoinen punaherukkapensas kukkii vimmatusti. Toivon, että siitä tulee yhtä näyttävä kuin tanskalais-saksalaisen taiteilijan Emil Nolden kotimuseon pihalla muutama vuosi sitten näkemäni.


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Vuokot kuuluvat metsäpuutarhaan

Tänä vuonna valkovuokkomatto on laajempi kuin koskaan. Myös pihallamme vuokot ovat runsastuneet, eikä nurmikon leikkaamista voi ajatellakaan ennen kuin niiden kukinta on ohi.

Iloinen yllätys odotti kaivomme luona. Vuosia sitten siirtämäni keltavuokot olivat päättäneet sittenkin ryhtyä kasvamaan meidän pihallamme.



Viereisessä kukkapenkissä puolestaan hämyvuokko availee ensimmäisiä kukkiaan. Sain sen ystävän puutarhasta viime kesänä. Sopii täydellisesti metsäpuutarhaan ja puolivarjoisaan tai varjoisaan pihaan kuten taimistot sitä markkinoivat.


Valkovuokot kaunistavat toista kukkapenkkiä, jossa pikarililjat ovat ryhtyneet kukkimaan ja pionit kurkottelevat valoon.


Tänä vuonna valkovuokot ovat valtavia. Suurimmat kukinnot ovat miltei päivänkakkaran kokoisia. Ilmeisesti kasvuolosuhteet ovat sille otollisia juuri nyt. Liekö kaksi suhteellisen lyhyttä ja lämmintä talvea syynä?


Valittamista ei ole rentukkamättäissäkään. Ylempi kuva valkovuokkoineen on meidän rantapolkumme varrelta. Naapurin laiturinpieltä puolestaan reunustavat valtavat rentukkakasvustot keltaisena raitana.

Opin Luontoportista uuden asian rentukasta:

"Rentukka on suomalaisille tuttu ojanvarsien kukkija, mutta se on sitä myös australialaisille, eteläamerikkalaisille ja vaikkapa Itä-Intian saariston asukkaille. Lajin laaja levinneisyys kertoo sen olevan ikivanha, samaa viestii myös kukkien alkeellinen rakenne. Rentukkaa ei tunneta fossiileina, mutta sitä voisi täydellä syyllä luonnehtia eläväksi fossiiliksi."


lauantai 16. toukokuuta 2015

Lupauksia tulevasta

Kevät on jo ehtinyt pitkälle, mutta puutarhurin sormet liikkuvat enemmän läppärin näppiksellä kuin pihan istutuksissa.

Viileä kevät on onneksi armollinen. Valkovuokkomatto hohtaa yhä valkeana, vaikka kukinta alkoi jo kolmisen viikkoa sitten. Tulppaanit ja monet muut kukkapenkkien kevätkukkijat tekevät vielä tuloaan. Jotain sentään jo kukkii:

Muscari latifolium

Narcissus Ice King




Viime kevään puutarhamatkalta Virosta hankitut kolmilehdet näyttävät selvinneen hyvin ensimmäisestä talvestaan Suomenlahden pohjoisrannalla.


Keväässä minusta parasta on juuri tämä vaihe, kun voi vielä kuvitella kaikenlaista ja iloita talvesta selvinneistä kasveista.




sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Karhunlaukka tuottaa satoa maaliskuussa



Karhunlaukka (Allium ursinum) ilahduttaa joka kevät ensimmäisillä versoillaan. Koskaan aikaisemmin en kuitenkaan syöneeni sitä jo maaliskuun puolella.




Kasvusto on runsastunut mukavasti 16 vuoden aikana. Äitini ystävän pihalta siirretty muovikassillinen on moninkertaistunut ja alkanut levitä myös omia aikojaan eri puolille yläpihaa.

Kivijalan vieressä vähälumisena talvena kasvuolosuhteet ovat hyvät. Eipä ihme, että nyt lehdet ovat jo näin terhakoita. Niitä voi jo napsia salaatin mausteeksi tai leivän päälle.


Kesäkuussa pääsemme nauttimaan karhunlaukan kukinnasta.

Luontoportin mukaan karhunlaukka saapui Suomeen mahdollisesti jo viikinkien mukana. Merimiehet tarvitsivat keripukkia vastaan vitamiinipitoista ruokaa, mitä karhunlaukka on.

* * *

Lisäys 31.3.2015:

Karhunlaukka näyttää selviävän loistavasti takatalvestakin. Lehdet ovat yhtä terhakoita kuin ennen lumen tuloa.


maanantai 5. tammikuuta 2015

Peili tuo uuden ulottuvuuden puutarhamaisemaan

Tänään postilaatikkoon putkahtaneessa Kotipuutarha-lehdessä on yhtenä maiseman rakentamisen vinkkinä kiinnittää suuri peili liiterin seinään.

Minulle peilin mahdollisuudet maiseman tekijänä valkenivat marraskuussa Nepalissa, kun yövyin Dwarika's Resort Dhulikhelissa Kathmandun itäpuolella.


Tämä peili heijastaa komeasti pitkän pätkän Himalajan huippuja. Tunne oli
huikea, kun olin juuri kääntänyt niille selkänsä ja samassa ne olivat edessäni.

Nettisivuillaan Dwarika's kertoo olevansa kokonaisvaltainen lifestyle-lomakohde, jonka taustalla on ikivanha Himalajan kulttuuriperintö. Paikallisista materiaaleista pieteetillä rakennetut majoitus-, lepo-, hoito- ja ruokailutilat asettuvat kauniisti metsäisen kukkulan rinteelle.

Tämä peili oli porrastasanteella, ja kuva on  otettu muutaman askelman alempaa.
Dwarika's tarjosi silmänruokaa joka nurkalla - ja ideoita sovellettavaksi niin puutarhassa kuin sisustuksessa. Perinteisiä esineitä ja muotokieltä oli käytetty taitavan modernisti.

Me viehätyimme polun keskellä kasvavista puista.

Samoja kiviä on käytetty kylpyhuoneiden lattiamateriaalina. Jalkapohjaterapiaa
aamupesun yhteydessä? Tätä idea Suomen oloissa voisi soveltaa mökillä.  
Nepalilainen ruukkuperinne on rikas. 

Lepopaikkoja oli joka puolella puutarhaa. Tältä lavitsalta saattoi katsella
Himalajan huippuja uima-altaan takana. 

Ravintolan sivupöytä.

Joulutähti kelluu.

torstai 1. tammikuuta 2015

Keltakiurunkannus kukki kesän, kukki syksyn

Viime vuosi oli tälle puutarhurille niin kiireistä aikaa, ettei blogi juurikaan elänyt. Kesän ahkerimmasta kukkijasta oli tarkoitus kirjoittaa jo syyskuussa lopussa, kun se vielä kukki täyttä päätä.



Keltakiurunkannus, Pseudofumaria lutea (L.) Borkh, viihtyy puolivarjossa lehtomaisissa kasvupaikoissa. Siis kuin tehty meidän pihalle.

Lajituntemuksen oppimisympäristö Pinkan mukaan se kärsii siirtelystä ja jakamisesta eikä siedä talvimärkyyttä. Meillä se ei ainakaan ensimmäisenä kesänään näyttänyt piittaavaan siitä, että irrotimme sen juuriltaan ystäväni pihalta ja siirsimme meille.

Keltakiurunkannus jaksoi kukkia koko kesän ja muistelen sen olleen kukassa vielä lokakuun puolellakin.

Pinkan mukaan se levittäytyy itsestään siemenistä. Näen jo pihan peittyvän keltaiseen mattoon.