maanantai 7. huhtikuuta 2014

Viisi kysymystä


Riisin vesiviljely on kovaa työtä - muttei aina totista. Kuva Nepalin Jamdista.
Pihan elämää Country living -blogin Lilium heitti viiden kysymyksen haasteen:

1. Mikä on ollut puutarhablogin pitämisessä antoisinta?/työläintä?

Antoisinta bloggaamisessa ovat kontaktien lisäksi oman pihan kehityksestä vuosien mittaan kertyvä kaari. Työläintä - tai ainakin eniten päänvaivaa vaativaa - on löytää uusia näkökulmia, ettei blogista tule itseään kasvukaudesta toiseen toistava museo.

2. Mitä hankkisit pihaasi, jos saisit yhden toiveen?


Ehdoton ykköstoiveeni on varma tapa päästä eroon kaikista lehtokotiloista, jotka mönkivät pihalla ja siihen rajoittuvalla rehevällä vesijättömaalla. Kotilokilleri siis.

3. Jos saisit tavata yhden puutarhagurun, kenet haluaisit tavata?


Aalto-yliopistossa maisema-arkkitehtuuri opettava dosentti Eeva Ruoff olisi minun valintani. Hän on tutkinut vanhoja suomalaisia hyötypuutarhoja. 

4. Harrastatko kasveja myös sisällä?


Enpä juuri muutamaa todella helppohoitoista lukuun ottamatta. Vanhassa talossa metsän kupeessa on talvella turhan hämärää eikä kesällä aika riitä ison pihan ja sisäkasvien hoitamiseen.

5. Mitä uutta hyötykasvia haluaisit kokeilla kasvattaa?


Perinteiset perunalajikkeet kiinnostavat tämän kasvukauden alussa. 

* * * * *

Leikkiin kuuluu, että täytyy keksiä taas viisi uutta kysymystä viidelle puutarhabloggaajalle. 


  1. Miten blogikirjoittamisesi on muuttunut ajan myötä?
  2. Mikä on suosikkisi puutarhablogien joukossa?
  3. Mitä kasvia et mistään hinnasta hankkisi puutarhaasi?
  4. Mikä on puutarhasi herkullisin väriyhdistelmä?
  5. Miksi olet puutarhuri?


Haasteen saavat:

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Ritarinkukka ja valkoapila

Meidän ilmastossamme ritarinkukka liittyy vahvasti jouluun ja sisäkasvatukseen. Nepalissa niitä näkyi kaupunkien puistoissa, katujen varsien kukkaistutuksissa ja ihmisten kotipihoilla.

Erittäin hyvin sen punainen hehku sopii valkoapilan kaveriksi.

Ritarinkukat ovat ylväitä. 
Ritarinkukka sopii hyvin kehäkukkien, savitiilien ja havupuiden seuraksi.
Kukinta alkamassa.

Kehäkukat kukkivat pihojen ja puistojen kukkapenkeissä. 


perjantai 21. maaliskuuta 2014

Ruukkutarhojen luvattu maa

Nepalissa ruukkuistutuksista innostunut puutarhuri on paratiisissa. Kukkaruukkuja on kaikkialla. Ne täyttävät pikkuhotellien edustat, niitä on kattoterasseilla, kauppojen oven suussa, parvekkeiden ja patioiden laidoilla.

Muovisiin juomapulloihin tehtyjä istutuksia riippuu vanhojen talojen ikkunoiden alla Boudhanathin stupan ympärillä. Niitä keikkuu Chobharin kukkulakylän vanhojen talojen koristeellisista ikkunapielistä.

Kun suljen silmäni ja mietin Nepalin värejä, ensimmäisenä mieleen tulee saviruukun terrakotta. Osa Kathmandun laakson perinteisistä asukkaista newareista on taitavia ruukkujen tekijöitä. Bhaktapurissa ja sen naapurissa Thimissa ruukkumaakareita on sadoittain.

Hotelli Summitin petuniat hehkuvat keskipäivän auringossa Patanissa.

Peltisessä öljypurkissa kasvaa pieni yrttitarha Chobharissa.

Ruokaöljypullot on kierrätetty ravintolan seinäsomistuksessa.

Parvekkeiden reunalla kukkii aina, oli talo millaisessa kunnossa tahansa.
Lisää Nepalin-tunnelmia matkablogissani http://nepaluudelleen.wordpress.com

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Alice Munro puutarhassa

Tämän talven lukulistallani on ollut useita viime vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen Alice Munron kirjaa. Munron hienoissa novelleissa on myös puutarhuria ilahduttavia yksityiskohtia:

Rouva Horne kasvatti kukkia ja kesäaikaan hänen pikkuinen mökkinsä ja pihamaansa olivat kuin ristipistotaulusta - pihassa kasvoi jalokärhöjä, sinihibiskuksia, kaikenlaisia ruusuja, leimukukkia ja kukonkannuksia. 

[...]

Kolmilehti (Trillium grandilflorum), on Kanadan Ontarion provinssin symbolikukka. Kuva: Derek Ramsey (Ram-Man)  CC-BY-SA-2.5-2.0-1.0 

Mutta nyt kun minulla oli polkupyörä, saatoin ajaa sunnuntaisin seuduille, jotka näyttivät kaipaavan juuri sellaista kunnianosoitusta, jota minä kaipasin suunnattomasti antaa. Siellä odottivat pelloille tulvivien jokien vesipeilit ja kolmilehtien peittämät pengermät punanuppuisten puiden alla. Virginiantuomet ja aidanpielien pilvikirsikat, jotka olivat puhkeamassa hentoon kukkaan. 

Tuomen kukat saivat minut ajattelemaan Miriam McAlpinen laitumen omenapuita. Halusin nähdä ne kukassa. Enkä vain nähdä - ne näki maantieltäkin - halusin maata selälläni pää omenapuun runkoa vasten ja katsoa kuinka se kohosi aivan kuin omasta kallostani, nousi ja katosi ylösalaisin olevaan kukkamereen. 

Täytyy käydä kirjastossa tarkistamassa kirjan nimi, josta lainaukset ovat peräisin.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Joulun kukkien uusi elämä

Puutarha uinuu hupenevan lumipeitteen alla, eikä päätöksiä kevään kylvöksistä ole tehty. Mainio hetki elää vielä talven tunnelmissa.


Jouluvierailta saamani kukkakimppu kuivui kauniisti ja sai uuden elämän piharuukun somistajana. Pakkaslumet oli helppo karistella sen päältä.


Talven hillityssä väripaletissa kuivuneet tammenlehdetkin ovat väriläiskä.

tiistai 31. joulukuuta 2013

Vieläkin vihertää

Vuosi vaihtuu vihreän merkeissä. Kokkasimme sunnuntaina isolla porukalla japanilaista ruokaa, ja tuoreet mintut oli helppo hakea pihalta. Maku oli toista maata kuin kaupan ruukkuyrteissä, vaikka lehdet olivat osin ränsistyneen näköisiä.



Minttu jatkaa kasvuaan vanhoissa versoissa. Maustefenkoli sen sijaan työntää uusia hentoja versoja.


Myös lehtiselleri on innostunut kasvamaan uudelleen. Siitä voisi kehitellä uudenvuoden päiväksi syötävää.



Valoisaa uutta vuotta 2014! Tulkoon talvi tässä välissä, mutta pysyköön lumimäärä maltillisena.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Lokakuun kukkarunsaus Sveitsissä

Sveitsissä lähes kaikki on kaunista ja huoliteltua. Niin myös maalaistalojen pihapiiri. Vietin lokakuussa muutamia päiviä Bernissä ystävien luona, ja teimme vaelluksia Bernin ylämaan kyliin ja vuorille.