tiistai 30. kesäkuuta 2015

Idänunikko yllätti

Punahehkuisten idänunikkojen kukinta alkaa olla jo ohi, enkä kiinnittänyt niihin sen ihmeemmin huomiota. Onneksi tänään päätin ajaa nurmikon ennen ukkoskuurojen saapumista.

Alapihalla odotti ihana yllätys: olin unohtanut ostaneeni viime kesänä valkokukkaisen idänunikon, Papaver orintale 'Royal Wedding'. Sen siemenet on otettava visusti talteen. Näen jo hienostuneen valkeana hohtavan unikkomeren.

Puna-ailakit kukkivat vielä 'Royal Weddingin' taustalla.
Toinen ilonaihe ovat kevättalvella kaadetun vanhan pihlajan kantoihin istuttamani orvokit. Ne pärjäävät ilman hoitoa, kastelukin on hoitunut luonnon voimin. Lahoava puuaines ilmeisesti ravitsee niitä sopivasti, muuta ravinnetta ne eivät ole saaneet.


Silloin tällöin ohimennessäni olen nyppäissyt kuihtuneita kukintoja ja tiputtanut ne kantojen väliin. Hauska nähdä, millainen kukkainstallaatio siitä syntyy.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Luonnonkukat puutarhassa: puna-ailakki

Puna-ailakki (Silene dioica) on alkukesän pirteä kukkija. Se levittäytyy kaikkialle, eikä paljoa vaadi kasvupaikaltaan.



Puna-ailakin tyypillisimpiä alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat LuontoPortin mukaan merenrannan tervaleppäkorvet, joista sille on omistettu oma kasvillisuustyyppinsä. Merenrantalehdoista puna-ailakki on karannut myös ihmisten maille. Se levisi sisämaahan vasta 1900-luvulla heinänviljelyn yleistymisen myötä, mutta on nykyään yksi yleisimmistä ruohoista niityillä, pientareilla, pihamailla ja erilaisissa lähimetsiköissä.

Meidän kasvustomme sai alkunsa parista yksilöstä, jotka kasvoivat pihan nurkassa olleiden jalokuusien katveessa. Kaadoimme puut - ja puna-ailakki käytti tilaisuutta hyväkseen.

Nyt reilun viidentoista vuoden jälkeen sitä kasvaa kaikkialla. Ajan sen ylitse surutta ruohonleikkurilla, nyhdän pois ylimääräisiä yksilöitä alapihan polulta, kukkapenkeistä ja milloin mistäkin.



Se on hyvää pataa niin kotkansiipisaniaisen kuin särkyneen sydämen kanssa.


Samaa värimaailmaa, joskin hieman hillitympänä, on myös pikkusydän.


Alapihalta löytyy myös lähes valkoinen yksilö, joka saattaa olla puna-ailakin ja valkoailakin (S. latifolia) risteymä.


tiistai 2. kesäkuuta 2015

Muhun sammaloituneet kiviaidat, ruokokattoiset talot

Sammaloituneet kiviaidat ja katot saattelevat kulkijaa Muhun saarella. Paenasen kylänraitti houkuttelee kiireettömään vaelteluun. Kauniimpaa kylämaisemaa ei hevin löydy.

Sammalkattojen sarja

Tönisen majatalon aittarakennus

Muhulle tyypillinen kalanruotokuvio koristaa ovia ja portteja.

Kaikilla taloilla ei enää ole ylläpitäjiä.





Kalastusverkkojen vanhat lasiset kohot Tönisen majatalon pihalla


Paenasen kylässä sijaitsee suomalaisen Soile Siltasen majatalo. Tönise majatalo majoittaa 26 yöpyjää kauniin pihapiirin ympärillä olevissa aitoissa. Rauhallinen pyöräily- ja patikointiloma yhdistettynä puutarhojen katseluun siintää jo silmissä. Tänä kesänä se ei vielä toteudu, sillä varauskalenteri on jo emännän mukaan täynnä.





sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Puutarhasisustusta

Kurkistelu Kuressaaren pihamaille antoi monta ideaa puutarhan yksityiskohtiin - muihinkin kuin kasvivalintoihin. Kauniisti koottu halkopino on näyttävä elementti jo itsessään. Tyhjät kehykset ja myrskylyhdyt ovat piste i:n päällä.


Myös erilaisten pintojen patina ja kirjo kiinnosti. Rappioromantiikaksi sitä kutsui puutarhaystäväni.


Pienetkin oivallukset ilahduttavat. En ole tullut ajatelleeksi, että esikot ovat mainioita amppelikukkia. Kuva taitaa olla samalta pihalta kuin halkopinosomistus.


Esikot koristivat myös kukkakauppias-keraamikon työhuoneen ovea.






lauantai 30. toukokuuta 2015

Kuressaaren sympaattiset puutarha- ja kukkapäivät

Kuressaaren linnan lähellä oleva puisto täyttyi viikko sitten puutarhaihmisistä. Taimitarjonta ei ollut yhtä laajaa kuin Keski-Viron Türin kukkamarkkinoilla, mutta Saarenmaalle oli tullut myyjiä myös muualta Virosta.


Keijunkukkia oli usealla myyjällä laaja valikoima.

Puutarhapäivien sympaattisin osaston tekijät olivat hyödyntäneet vanhoja
emalikattiloita, ruostuneita ämpäreitä ja muuta kasvualustaksi sopivaa.



Puutarhamatkan kohteena kukkapäiviä kiinnostavampia olivat ihmisten pihat. Niitä oli helppo kurkistella kuljeskelemalla ympäri omakotiasutusta täynnä olevaa kaupunkia. 

Yhteistä lähes kaikille pihoille olivat tulipunaisina hehkuvat tulppaanit. Niitä oli kaikkialla, ja tänä vuonna ne olivat poikkeuksellisen isoja, ihmiset kertoivat.



Vielä kauniimpia kuitenkin olivat metsätulppaanit, jotka levisivät keltaisena mattona Anglan vanhan kirkon viereisellä lehtoniityllä. Niitä kukki myös pihoilla, ja saimme kuin saimmekin ostettua niitä kukkapäivien ainoalta oman pihansa kasveja myyneeltä rouvalta.







perjantai 29. toukokuuta 2015

Tulppaaniterapiaa

Kevään kukkaloisto hehkuu entistä voimakkaammin alapihan pyöreässä penkissä. Olen istuttanut sinne jo useana syksynä Triumph-tulppaanisekoituksen. Nyt sitä täydentävät tummanpuhuvat 'Queen of Night' -tulppaanit.



Suomen kevät tekee niin pitkään tuloaan, eikä luonnossa ole voimakkaita värejä, joten minä teen oman väriterapiani tulppaaneilla. Siellä ne hehkuvat vihreän keskellä nytkin, kun ilta alkaa hieman hämärtää.





Joukossa on myös vihreäraitaisia pinkkejä kaunottaria, joiden nimi on kadoksissa.




Tämän kasvukauden tavoitteena on oppia muistamaan sipulikukkieni nimet - tai ainakin kirjoittamaan ne muistiin. Nyt kirjanpitona ovat tuotepakkausten kuvat, joiden taakse olen sentään kirjoittanut istutuspaikan.

Viherpihassa on hyvä tulppaanien lajikeryhmien kuvaus.


torstai 28. toukokuuta 2015

Erittäin hyvä - ellei täydellinen

Pari kesää sitten perustamani kukkaistutus palkitsee nyt puutarhurin. Ystävien pihoilta saadut kaukasiantädyke (Veronica filiformis), esikot, vuokot ja viime syksynä istutetut Ice King -narsissit ovat juuri nyt parhaimmillaan - ja pörheimmillään. 



Ice kingeille tekevät seuraa myös hämyvuokot ja sinikämmenet.




Valittamista ei ole myöskään akankaalin, kevätkaihonkukan ja helmililjojen yhdistelmässä.


Viime syksynä istutettu yksirunkoinen punaherukkapensas kukkii vimmatusti. Toivon, että siitä tulee yhtä näyttävä kuin tanskalais-saksalaisen taiteilijan Emil Nolden kotimuseon pihalla muutama vuosi sitten näkemäni.