perjantai 27. toukokuuta 2016

Puutarhurin majapaikka Haapsalussa

Kaunis ja persoonallinen majapaikkamme Haapsalussa, Beguta's guesthouse sopii kasvi-ihmiselle. Viehättävän kasvisravintolan lisäksi talossa on pienen pieni kukkakauppa, ja omistajan kasviaiheiset installaatiot ravintolassa ja majoituskerroksen aulassa ovat hykerryttävän hienoja. 

Pieni ravintola tarjoaa kasvisruokaa. 
Kultaköynnös kiipeilee kuin viidakossa. 





Kukkakauppiaan käden jälki näkyy myös ulkopöydissä.


Miksiköhän meillä näkyy niin harvoin kielokimppuja? 
Olen lukenut joskus virolaisesta sisustuslevystä, jota tehdään järviruo'on oljesta. Nyt näin sellaisen käytössä ja haluaisin heti kokeilla meillä. Suiston ruovikossa on tänä vuonna ollut harvinaisen upeat oljet, kun aurinko on haalistanut ne hohtavan kellanvaaleiksi.




Begutan majatalo löytyy Haapsalun vanhasta kaupungista osoitteesta Kalda 4. Beguta löytyy myös Airbnb-palvelusta.

Sen naapurissa on haapsalulaisen kuvataiteilija Epp Marian galleria. Puutarhurisarjaan sopii hyvin uniikki pesupöytä.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Türin kukkamarkkinoilla omalla autolla

Kuusi vuotta sitten aloitin urani Baltian kukkamarkkinoiden kävijänä juuri Türissä. Tänä vuonna päätimme siskoni kanssa jättää ryhmämatkailun väliin ja lähteä omalle matkalle.

Se oli onnistunut ratkaisu. Saimme pysähdellä jokaisen haikaranpesän kohdalla, tutkia teiden varsien kasvustoja ja kurkistella pihoihin mielin määrin.

Kivistikin kärhötalo oli näyttävästi mukana. Mukaan tarttui vahvistusta talvesta kärsineelle Romantikalle
ja pari uutta kärhöä. 
Suorinta tietä Tallinnasta olisimme varmaan olleet perillä Türissä noin puolessatoista tunnissa. Nyt meni pari tuntia, kun ajelimme välillä pieniä teitä ja matkan varrelle osui kahdeksan kilometrin pätkä tietyötä.

Perille löysimme ongelmitta - suoraan tapahtuman parkkipaikalla, ja ensimmäiseksi näimme bussimatkoilta tutun Pohjolan Matkojen mainion Eppu-kuskin. Suomalaisia busseja oli perjantaina pitkä rivi.

Tulppaaneita oli tarjolla monella oman pihan tuotteita myyneellä.
Myös metsätulppaaneja ja kasvitieteellisiä tulppaaneja löytyi usealta myyjältä. 

Eksoottisin hankintani oli inkarvillea. 

Pari tuntia markkinoilla riitti, sillä halusimme jatkaa matkaa pikkuteitä pitkin Haapsaluun yöksi. Pienten teiden valtteina ovat vilahdukset kylien elämään, kurkistukset taajamien pihoihin ja yllättävät kohtaamiset luonnon kanssa.

Saku valdissa muutaman minuutin sisällä näimme ensin kurkiparin pellolla, sitten toisella puolella tietä haikaran. Hetken päästä iso kettu kiisi pellolta tien poikki ja seuraavan kurvin takana kurkisteli metsäkauris.


Värien ilotulitusta oli niin tulppaaneissa ...

... kuin kastelukannuissa. 
Markkinoilla on runsaasti myös ruokatarjontaa kuten kuivattua kalaa, leipää, tuoresuolattuja kurkkuja ja muita herkkuja.



Väriä riitti matkan varrella. Voikukat kultasivat pellot ja hedelmäpuut olivat kaikkialla täydessä kukassa. Toukokuu on uskomattoman kaunista aikaa niin Keski-Virossa kuin muuallakin. 

maanantai 9. toukokuuta 2016

Lehtokotilot kannattaa kerätä NYT

Viikon ajan ehdin elätellä toiveikkaita ajatuksia lehtokotiloiden jonkin asteisesta tuhosta tammikuun paukkupakkasten aikana. Turhaan. Nyt niitä mönkii esiin valtavia määriä maan alta, perennoiden tyven sopukoista, risukasoista, maahan jääneiden lehtien alta.

Nyt jos koskaan on aika kerätä niitä ja harrastaa kaikkia puutarhurin käytössä olevia joukkotuhonnan keinoja. Lehtokotiloilla ei ole luontaisia vihollisia.


Tiivis kasvusto ja terassin reunalauta ovat kuin viiden tähden hotelli lehtokotiloille. 

Ensimmäiseksi kannattaa tarkistaa kalkinsuosijoiden kuten taponlehden, rotkolemmikin, rohtoraunioyrtin ja vuorikaunokkien tyvet. Tuuhea taponlehtikasvusto on mitä mainioin paikka kotiloiden talvehtia. Otin sunnuntaina käteeni metalliharavan ja kampasin sillä raa'asti kukkapenkin taponlehtireunuksen todella tarkkaan. Jälki oli rajua, mutta sillä tavalla sain puhdistettua melko hyvin ainakin tämän kohdan.

Taponlehdet kannattaa käsitellä nopeasti ennen kuin uudet lehdet alkavat kasvaa.


Kuvan Ferramol-rakeista osa on paakkuuntunut, kun kerään välillä kotiloita rakeilla täytettyyn avoimeen purkkiin.
Sieltä ne kömpivät pois ja vetäytyvät jonnekin päättämään päivänsä. 


Löytyneet yksilöt päätyvät tulikuumaan veteen. Olen huomannut, että korkilliset maito- ja jogurttipurkit ovat kätevä keräysastia. Teen purkin alakulmiin reiät, kun vesi on jäähtynyt, jotta ne kuivuvat. Tarkoitus on tehdä kunnon rovio ja polttaa purkit sisältöineen heti kun tulee sade.

Pahimpiin paikkoihin laitan Ferramol-rakeita. Tällainen kuiva kevään aloitus on hyvä hetkin senkin käyttöön. Meidän rehevällä pihallamme yökaste on myöhemmin niin voimakas, että rakeet liukenevat liian nopeasti.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Orvokit pääsivät pannasta

Monen monta vuotta olen sinnikkäästi vastustanut orvokkien houkutusta keväällä ja ajatellut, että niiden aika on vasta silloin kun niitä kasvaa luontaisesti. Enhän halua syödä runebergintorttujakaan jouluna tai muita kausiherkkuja väärään aikaan.

Tänä keväänä puutarhurin mieli oli kypsynyt muutokselle, ja taimikaupasta lähti kotiin perunanarsissien ja helmililjojen kavereiksi orvokkeja.

Siellä ne nyt kurkkivat iloisina harmaiden ruukkujen laidoilla. Yhtään ei kaduta mielenmuutos.







sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Pistokkaita perinnepelargonioista ja indigoa omasta maasta

Ystäväni saivat kesäpaikkansa mukana valtavat ruukut vanhoja pelargonioita, joita he eivät voineet pitää. Osa niistä siirtyi meille ja on talvehtinut kohtuullisen hyvin ja runsastunut keväästä toiseen.

Leikkelin eilen ensimmäiset pistokkaat korallinpunaisesta pelargoniasta.

Pistokkaat saivat heti ulkoilmakaraisun, kun en malttanut pysytellä sisätiloissa istuttamassa.

Tavoite on tämä. Emokasvi muutama kesä sitten nautti auringosta traktorikatoksen alla.
Kun vauhtiin pääsin, kylvin saman tien indigovärjääminen haaveissa väritatarta. Meillä on Porvoossa ryhmä indigovärjäämisestä innostuneita. Kasvatimme jo viime kesänä väritatarta, mutta kukaan ei tainnut ehtiä tehdä värjäyskokeiluja. Kuivatut lehdet odottavat yhteistä ponnistusta.

Viime kesänä sain valmiit taimet, joita kohtelin kaltoin. Kylmä alkukesä ei sekään ollut niille hyväksi. Nyt yritän kasvattaa indigokasvit siemenestä ja pitää niistä parempaa huolta.

Chiba 10/2015 valmiina lähtöön. 

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Ensimmäiset sinivuokot

Ensimmäisten sinivuokkojen puhkeaminen kukkaan on varma kevään merkki. Porvoossa parhaita paikkoja nauttia niistä on Ekuddenin hieno tammimetsä.

Metsän pohjaa peittää siellä kuivien tammenlehtien kerros, joka on hieno tausta violettiin vivahtaville vuokoille.



Sinivuokkojen kukinta on Ekuddenissa vasta aluillaan. Uusi retki sinne on paikallaan viikon - parin päästä, jolloin ehkä ensimmäiset kiurunkannuksetkin jo kukkivat.




Sinivuokot eivät leviä kasvullisesti, kuten serkkunsa valkovuokot. Luontaisesti laji leviää vain muurahaisten kantamien siementen avulla. Niitä riittääkiin kasvin pitkän elämän aikana: Luontoportin mukaan sinivuokko voi tehdä jopa kymmenen tuhatta siementä.

Viime keväänä löysin meidän tonttimme rajamailta esiintymän, jota en ollut ennen huomannut. Pienellä alalla sinivuokkojen värikirjo on melkoinen: sinisestä purppuranpunaiseen.

 

Stensbölen maisemat viehättävät luontoihmisten lisäksi lintuja. Joutsenia, taveja, isokoskeloita, nokikanoja uiskenteli ruovikon suojassa. Metsässä päristeli palokärki.



Lintutornin kaiteelle joku oli kattanut leipälounaan linnuille.




Edellisen kerran kirjoitin Ekuddenin sinivuokoista viisi vuotta sitten.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Karhunlaukkakausi alkoi

Ensimmäiset karhunlaukan versot ehtivät työntyä esiin maaliskuun viimeisinä päivinä kivijalan vierestä. Tästä eteenpäin pitkälle kesäkuun puolelle vihreä, valkosipulinen lisuke on taattu. Silppuan sitä salaattiin, vokkaan, käytän keitoissa ja teen pestoa.

Tällä kertaa jääkaapissa sattui olemaan mozzarellaa. Karhunlaukka sopii mainiosti sen kaveriksi oliiviöljyn ja mustapippurin kanssa.

Kevätillan iltapala. 


Karhunlaukka sopii kaveriksi myös vuohenputkelle, todistan kolmen reseptin voimin.