tiistai 19. huhtikuuta 2016

Orvokit pääsivät pannasta

Monen monta vuotta olen sinnikkäästi vastustanut orvokkien houkutusta keväällä ja ajatellut, että niiden aika on vasta silloin kun niitä kasvaa luontaisesti. Enhän halua syödä runebergintorttujakaan jouluna tai muita kausiherkkuja väärään aikaan.

Tänä keväänä puutarhurin mieli oli kypsynyt muutokselle, ja taimikaupasta lähti kotiin perunanarsissien ja helmililjojen kavereiksi orvokkeja.

Siellä ne nyt kurkkivat iloisina harmaiden ruukkujen laidoilla. Yhtään ei kaduta mielenmuutos.







sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Pistokkaita perinnepelargonioista ja indigoa omasta maasta

Ystäväni saivat kesäpaikkansa mukana valtavat ruukut vanhoja pelargonioita, joita he eivät voineet pitää. Osa niistä siirtyi meille ja on talvehtinut kohtuullisen hyvin ja runsastunut keväästä toiseen.

Leikkelin eilen ensimmäiset pistokkaat korallinpunaisesta pelargoniasta.

Pistokkaat saivat heti ulkoilmakaraisun, kun en malttanut pysytellä sisätiloissa istuttamassa.

Tavoite on tämä. Emokasvi muutama kesä sitten nautti auringosta traktorikatoksen alla.
Kun vauhtiin pääsin, kylvin saman tien indigovärjääminen haaveissa väritatarta. Meillä on Porvoossa ryhmä indigovärjäämisestä innostuneita. Kasvatimme jo viime kesänä väritatarta, mutta kukaan ei tainnut ehtiä tehdä värjäyskokeiluja. Kuivatut lehdet odottavat yhteistä ponnistusta.

Viime kesänä sain valmiit taimet, joita kohtelin kaltoin. Kylmä alkukesä ei sekään ollut niille hyväksi. Nyt yritän kasvattaa indigokasvit siemenestä ja pitää niistä parempaa huolta.

Chiba 10/2015 valmiina lähtöön. 

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Ensimmäiset sinivuokot

Ensimmäisten sinivuokkojen puhkeaminen kukkaan on varma kevään merkki. Porvoossa parhaita paikkoja nauttia niistä on Ekuddenin hieno tammimetsä.

Metsän pohjaa peittää siellä kuivien tammenlehtien kerros, joka on hieno tausta violettiin vivahtaville vuokoille.



Sinivuokkojen kukinta on Ekuddenissa vasta aluillaan. Uusi retki sinne on paikallaan viikon - parin päästä, jolloin ehkä ensimmäiset kiurunkannuksetkin jo kukkivat.




Sinivuokot eivät leviä kasvullisesti, kuten serkkunsa valkovuokot. Luontaisesti laji leviää vain muurahaisten kantamien siementen avulla. Niitä riittääkiin kasvin pitkän elämän aikana: Luontoportin mukaan sinivuokko voi tehdä jopa kymmenen tuhatta siementä.

Viime keväänä löysin meidän tonttimme rajamailta esiintymän, jota en ollut ennen huomannut. Pienellä alalla sinivuokkojen värikirjo on melkoinen: sinisestä purppuranpunaiseen.

 

Stensbölen maisemat viehättävät luontoihmisten lisäksi lintuja. Joutsenia, taveja, isokoskeloita, nokikanoja uiskenteli ruovikon suojassa. Metsässä päristeli palokärki.



Lintutornin kaiteelle joku oli kattanut leipälounaan linnuille.




Edellisen kerran kirjoitin Ekuddenin sinivuokoista viisi vuotta sitten.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Karhunlaukkakausi alkoi

Ensimmäiset karhunlaukan versot ehtivät työntyä esiin maaliskuun viimeisinä päivinä kivijalan vierestä. Tästä eteenpäin pitkälle kesäkuun puolelle vihreä, valkosipulinen lisuke on taattu. Silppuan sitä salaattiin, vokkaan, käytän keitoissa ja teen pestoa.

Tällä kertaa jääkaapissa sattui olemaan mozzarellaa. Karhunlaukka sopii mainiosti sen kaveriksi oliiviöljyn ja mustapippurin kanssa.

Kevätillan iltapala. 


Karhunlaukka sopii kaveriksi myös vuohenputkelle, todistan kolmen reseptin voimin.

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Vaahterankukat tuovat kevään sisälle

Ajoin tänään Helsingistä Pornaisten kautta kotiin Porvooseen. Pellot kylpivät sulina kevätauringossa ja ruoho jo vihersi suojaisilla rinteillä. Kohta parikymmentä vuotta lumirikkaassa jokisuistossa asuneena olen jo tottunut siihen, että kun muualla on kevät pitkällä, meillä kolataan lunta.

Sitä tein tänäänkin alapihalla, jotta saisin auringon säteet takertumaan johonkin lumea tummempaan ja vauhdittamaan sulamista.

Sisälle kevään toivat kukkaan puhkeavat vaahteranoksat ja keltaiset tulppaanit. Vaahteravanhuksemme karsii itseään joka talvi. Nytkin maaliskuun alkupuolen lumimyräkkä pudotti ison oksan, josta riittää silmäniloa sisätiloihin pitkäksi aikaa.








Toukokuussa viimeistään saamme nauttia kukista ja niissä pörräävistä kimalaisista.






sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Värit hehkuvat Nepalin ruukkuistutuksissa

Kaksi vuotta sitten intoilin Nepalin ruukkutarhoista. Niiden viehätys ei katoa - päin vastoin. Viime syksyn Nepalin-matkalla kuvasin pihaa, jonka istutuksiin voi taatusti luottaa.

Greenwich Village -hotellin piha hehkuu vuodesta toiseen upeiden ruukkuistututen voimalla. Ruukut ovat tavallisia saviruukkuja, joita Kathmandun laakson ruukuntekijät tekevät tuhansittain.

Kukatkaan eivät koreile erikoisuudellaan, vaan ruukuissa kukkivat tutut kehäkukat, asterit, krysanteemit ja usein tuoksuherneet.

Greenwich Village -hotellin värihehkua Patanin Kopundolessa. 





Kathmandun laakson newarit ovat taitavia käsityöläisiä. Heidän käsissään syntyvät tuhannet saviruukut erityisesti Bhaktapurin kaupungissa.

Vajaa vuosi sitten tuhoisa maanjäristys vaikeutti heidänkin työtään, kun talot romahtivat ja matkailijat katosivat. Lokakuussa 2015 Bhaktapurin ruukkutorin laidalla oli ruukkujen lisäksi sementtikasoja, tiilipinoja ja taloista purettua jätettä.





* * *

Stefanie Rose kanadalaisesta Garden Therapy -blogista on ideoinut erilaisia tapoja käyttää saviruukkuja. Minusta ne ovat kyllä kauneimpia sellaisenaan tai tiilimurskana.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Kevätpäiväntasauksen aattona puutarhuri herää

Tänä vuonna kevätpäiväntasaus osuu palmusunnuntaihin. Talvi pitelee jokisuistoa otteessaan, eivätkä kevään ensimmäiset versot vielä pilkistele esiin. Pajunkissat pullistelevat rannassa ja koivujen silmut punertavat.



Keväästä kuiskivat kuitenkin jo keittiön ikkunan pieni yrttitarha ja talven yli hämmästyttävän hyvin hengissä selvinneet pelargoniat.

Puutarhurikin on herännyt talvipuuhista, ja blogi saanut pientä ulkoasun raikastusta. Eilen illalla yritin löytää paremman alustan sille Wordpressistä, mutta päädyin pysymään vanhassa paikassa, kun mitään radikaalisti parempaa mallia ei löytynyt.


Kaupan basilikat terhakoituvat tekemään uusia lehtiä, kun valo lisääntyy. 


Muskarit kuuluvat kevääseen. 

Pelargonien huiskilot kaipaavat leikkaamista. Pistokkaita on tulossa runsain mitoin. 

Vanhan talon vetoisat ikkunat taitavat olla hyvä talvehtimispaikka vanhoille pelargonioille.
Vaikka ne talvehtivat huoneenlämmössä, ikkunan vieressä on selvästi muuta tilaa viileämpää.